Poltin askin päivässä. Olen aina polttanut askin päivässä.
Aloitin tupakoinnin kuten suurin osa meistä on aloittanut, eli nuorena ja typeränä. Minä aloitin punaisen Marlboron polttamisen 16-vuotis syntymäpäivääni edeltävänä päivänä. Olen 32-vuotias ja olen polttanut 16 vuotta. Nopeasti laskettuna punaiseen Marlboroon on mennyt suunnilleen 29 200 euroa. Olen tupakoinut hyvän perheauton hinnan.
Tupakoinnin oli loputtava. Ei siihen tuhlatun rahan takia, vaan aivan eri syistä.
Helmikuun 2. päivä olin viemässä Eddieä (rakasta koiraystävääni) pihalle aamulla ja rappukäytävässä oli vettä. Liukastuin ja kaaduin vain 40cm korkeudelta koko painollani oikean jalkani päälle. Ensimmäinen asia minkä muistan on lähes ukkosen lailla korviin kantautuva "Kräk!!". Silloin tajusin että nyt katkesi jotakin. Pohje- ja sääriluut murtuivat.
Pikakelaamme eteenpäin hieman..
Noin 3 kuukautta ja 11 päivää myöhemmin istun nyt kirjoittamassa tätä tekstiä, edelleen terveyskeskuksen osastolla toipilaana.
Jalka ehti saada kipsin. Jalka ehti tulehtua. Jalka on leikattu jo viisi kertaa. Mutta olen varmaan kahden viikon kuluttua kotiutumassa, vaikkakin kuntoutusta on vielä paljon edessä.
Jo ensimmäisen leikkauksen jälkeen sairaanhoitajat kertoivat minulle että tupakointi hidastaa todella paljon haavan paranemista. Eivät he oikeastaan saarnanneet, vaan lähinnä ystävällisesti huomauttivat.
Söin sitten osastolla urakalla Nicoretteä, mutta eihän se tuntunut ollenkaan samalta kuin tupakointi, vaikkakin nikotiinin saanti poisti jatkuvaa hikoilua.
Noihin samoihin aikoihin yksi monista jalkaani ihmetelleistä lääkäreistä mainitsi minulle mahdollisesta amputaatiosta ja sillä hetkellä tajusin että teen aivan mitä tahansa jalkani parantamiseksi. Tiesin että tupakassa olevat vajaat 800 eri kemikaalia hidastavat tuntuvasti ääreisverenkiertoa ja sitä kautta jalkani paranemista. Lopettamiseen oli nyt todella hyvä syy ja tupakasta oli päästävä eroon.
Maaliskuun alussa osastolla maatessani päätin kokeilla jotakin uutta ja tilasin itselleni höyryke-aloituspakkauksen!
Parissa päivässä minulle tuli postissa Joyetechin eGo-T höyryke ja 18mg-vahvuinen omenan makuinen e-neste. Täytyy myöntää etten osannut edes kääntää höyrykkeeseen virtoja ja luulin sen olevan rikki :D onneksi kaverini Pasi neuvoi että viisi painallusta nopeasti niin laite tulee päälle. Ja niinhän se menikin ja sininen led-valo syttyi palamaan. Ensimmäiset pari syvää henkäystä ja tiesin heti sillä hetkellä etten enää ikinä polta "normaalia" tupakkaa.
Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Kirjoittamassa höyryke-aiheista blogia ja puhaltelemassa höyrypilviä jotka tuoksuvat tällä hetkellä pehmeälle vaniljalle. Aloituspakkauksen eGo-T vaihtui eGo-C Twistiin ja sen jälkeen Twisti vaihtui V2-VAMO:on. Makusuosikkina tällä hetkellä vieläkin Ry-4, kuten varmaan monella muullakin.
Saan höyrytellä täällä terveyskeskuksen osastolla ihan vapaasti ilman valituksia henkilökunnalta.
Tiedän ainakin sen, että jos johonkin joskus kuolen, niin se ei tule olemaan tupakka! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti